Lahtelaisen Sbandyn riveissä ykkösdivisioonaa tahkoava Jaakko Åkman on värvätty jälleen Flanels.org:n salibandyanalyytikoksi. Åkman on yksi Flanelsin pisimmälle pötkineitä pelaajia. Hän on pelannut aikanaan Flanelsin riveissä mm. V-III divisioonissa sekä B86-pojissa.

J. Åkman pui ensi sunnuntain C95:n Joutsan SM-sarjaturnausta sekä Flanelsin suoriutumista mestaruussarjassa.

Toimitus: Miten on kausi henkilökohtaisesti sujunut? Onko tullut seurattua Flanelsin otteita?
Jaakko: Henkilökohtaisesti kausi, joka siis päättyi nyt viikonloppuna, sujui ihan kohtalaisesti. Olen jopa sohaissut pari maaliakin metrin päästä bravuurillani lumenkolaajalaukauksella. Tärkeämpää oli kuitenkin joukkueen positiiviset esitykset ja sarjapaikan varmistaminen jo hyvissä ajoin.

Flanelsin pelejä en valitettavasti ole nähnyt livenä yhtään. Netin kautta otteluiden tuloksia on tullut seurattua tarkasti. Muutaman kerran olen käynyt myös treeneissä mukana höntyilemässä.

T: Entä Flanelsin C95-poikia, jossa myös veljesi Santeri Åkman pelaa?
J: Helsingin pelireissulla olin todistamassa seuran ensimmäistä SM-sarjapisteen nappaamista! Pikkukopelo pääsi roiskaisemaan alapesään kun ei saanut kohoamaan.

T: Millaisena suorituksena pidät Flanelsin C95-poikien pääsyä SM-sarjaan, siis maan 16 parhaan joukkoon? Miten tuollainen on ylipäätään mahdollista pieniltä paikkakunnilta?
J: Suoritushan on äärimmäisen kova, mutta ei kuitenkaan mikään yllätys. Pojat ovat pelanneet pitkään yhdessä, joka näkyy selvästi.
Pienen paikkakunnan etuna on se, että pojat tuntevat toisensa hyvin ja joukkuehenki on hyvä. Erityisesti täytyy mainita vielä muutaman loistavan yksilön tärkeys joukkueelle. Ilman Leivonmäen poikia ei SM:ään olisi päästy.

T: Pisteitä on Flanelsille kertynyt vasta kolme, joskin avausvoitto rapsahti viime turnauksessa. Minkälainen kokemus tai mitä hyötyjä SM-sarjasta kuitenkin on?
J: Vaikka pisteitä ei ole kertynyt kovinkaan paljoa, ei joukkue ole ollut mikään heittopussi. Tiukat pelit totuttavat siihen että ratkaisut on tehtävä nopeammin, koska aikaa ja tilaa on vähemmän. Pelin taktinen ymmärtäminen kehittyy kun pelaa oikeita joukkueita vastaan. Pojat tietävät nyt millainen on ikäluokan parhaimmiston taso. Vastustajat ovat kovia, mutta silti samanlaisia pojankopeloita kuin Joutsan jampat.

T: Avausottelu on ennakkoon tasavahva ”paikalliskamppailu” Happeen kanssa. Mihin tällaiset paikallisväännöt yleensä ratkeavat?
J: Ottelun alku on tärkeä. Olemalla heti hereillä ja takomalla muutaman maalin etumatkan, peli rentoutuu ja turha jännitys katoaa. Rohkeita ratkaisuja on uskallettava ottaa myös tiukoissa paikoissa. Myös maalivahtipeli on tunnetusti avainasemassa.

T: Entä toinen kamppailu HU-46:sta vastaan. HU on ollut aina parempi ja vieläpä isoin lukemin. Miten ”Goljat” kaadetaan salibandyssä?
J: Maalintekokilpailuun ei kannata lähteä. Tiukka kilpikonnapuolustus, terävät vastaiskut ja – jälleen kerran – maalivahdin huippupeli antavat mahdollisuudet yllätykselle. Pojat ovat siinä iässä, että vastustaja todennäköisesti on jo etukäteen omasta mielestään aivan ylivoimainen. Altavastaajalla ei ole hävittävää!

T: Miten HU:n mahdollinen paine pudotuspeleihin pääsyn osalta vaikuttaa ottelun lähtökohtiin?
J: Kuten jo mainittua, vastustaja saattaa sortua ylimielisyyteen vaikkakin sillä on ottelussa kotijoukkuetta enemmän panosta.

T: Paikalle on tulossa runsaasti yleisöä, varmasti myös sellaisia, joille salibandy on oudompi. Mitä asioita ja ketä pelaajia neuvoisit
seuraamaan?
J: Yleisesti kannataa seurata kuinka teknisesti taitavia säbäsukupolven junnut ovat. On myös hämmästyttävää, kuinka nuoret narukädet voivat ampua niin kovaa. Kotijoukkueen pelaajistosta kannataa ihmetellä, kuinka kääpiökentän kaverit Olli Malin, Santeri Saarinen ja Tuukka Jussila pystyvät taistelemaan tasapäisesti kaksi päätä pidempien kaupungin kollejen kanssa. Kannattaa myös tarkkailla kuinka hienosti Leivonmäen muskettisoturit Jupe Kosonen, Joel Lahti ja Iikku Ahonen löytävät toisensa kentällä. Eli melkein puolet koko joukkueesta taisi tulla jo mainittua…

T: Entä oletko itse tulossa paikalle? Pitääkö paikkansa, että aiot värjätä hiukset oranssiksi?
J: Hahaha, kaikkea sitä kuuleekin! Toivottavasti pääsen luistamaan työhommista niin, että pääsen ainakin Happee-pelin voittoa katsomaan.